Tästä tiedät (vähän paremmin) teetkö jooga-asennon oikein

Olet varmaan joskus miettinyt joogamatolla ollessasi, teetkö asennot oikein? 

Varsinkin joogan alkutaipaleella asennot ovat vielä vieraita, mikä saattaa luoda epävarmaa tunnetta. Tänään haluan jakaa sinulle vinkin, josta on sinulle varmasti hyötyä seuraavalla joogatunnilla - olitpa sitten uusi joogaaja tai jo pidemmän aikaa joogaa harjoittanut.

Usein tunneilla ohjaaja kertoo mihin asentoihin esimerkiksi käsien tulisi mennä: toinen käsi jää lattialle ja toinen nousee ylös kohti kattoa jne. Tämä on tietenkin yleensä hyvä tapa kuvata sitä asentoa johon ollaan menossa, mutta siitä saattaa syntyä mielikuva siitä, että sitten kun minäkin saan toisen käden lattiaan ja toisen kohti kattoa, teen silloin liikkeen oikein, ja niin kauan kun käsi ei ylety lattiaan, liike on tehty väärin. Alkaa ehkä jopa harmittamaan - en pysty tähän niin kuin pitäisi!

Unohda tämä ajatus! 

Pystyt aina muuttamaan harjoitusta siten, että teet sen 100 % oikein, vaikkei notkeus riittäisikään siihen asennon edistyneimpään muotoon. Sormien, jalkojen tai käsien asento eivät ole se tärkein asia, johon on tarkoitus kiinnittää huomiota. Näiden sijaan tärkeää on keskivartalon ja varsinkin lonkkien ja selkärangan asento, joiden tulisi olla sopivasti tuettuna ja toteuttaa sitä asennon ydintä (joka voi olla vaikka eteentaivutus, kierto, lonkkien avaus tai mitä vain.)

Ajatellaan vaikka sellaista tilannetta, että yrittää saada seisaaltaan toisen käden lattiaan ja toisen kohti kattoa, mutta lonkkien liikkuvuus ei tahdo riittää. Silloin selkärangan ja olkapään saattaa helposti vääntää huonoon asentoon jos yrittää päästä väkisin mielikuviensa oikeaan asentoon.

Oikeastaan siinä asennossa saattaa olla kyse vaikkapa vartalon sivuttaisesta pidentämisestä, lonkan avauksesta, jalkojen voimistamisesta, syvien lihasten vahvistamisesta, liikekontrollin ja lantion hallinnan harjoittamisesta. Voi olla, että oikein mikään näistä ei toteudu jos ajattelee vain käsien asentoa ja antaa keskivartalon vääntyä ties miten. 

Ja hyvin voi olla, että jos tosi notkea tekee sen saman asennon, hänellä tosiaan on koko kämmen lattiassa ja toinen käsi osoittaa suoraan ylös. Tärkeintä tässä on, että tämä notkea joogaaja pystyy silloin pitämään keskivartalonsa juuri sillä tavalla kuin asennossa on tarkoituskin. Jäykemmän joogaajan tehdessä ihan saman asennon, ja ihan yhtä oikein, hänellä onkin toinen käsi sääreen tuettuna ja toinen osoittaa viistosti eteen. Hän saa silloin juuri oikean kulman lonkkanivelille, juuri oikean hartioiden ja olkanivelten asennon, juuri oikeanlaista avausta lonkille ja vahvistusta jaloille ja lantion alueelle.

Voitkin ajatella, että jooga-asentojen linjauksessa on ennen kaikkea kyse keskivartalon asennosta ja siitä, millaisessa asennossa lonkat ja olkapäiden/hartioiden alue ovat. Sormien ja kasvojen suunta sitten “koristelee” asennon, ne eivät ole niin tärkeitä.

Yllä olevassa kuvassa on Soturi II. 

Ja tässä kuvassa näkyy, millaiseksi Soturi kakkonen usein vääntäytyy jos lonkissa ei ole paljon liikkuvuutta. Keskivartalo kallistuu eteenpäin, hartialinja kääntyy eteenpäin jolloin taaemman käden olkapää on huonosti kun käsi osoittaa oikeastaan selän taakse, ja tämä vaikeus (plus voiman puute) saa takakäden tippumaan alas. Vaikka kuvasta se ei ehkä kunnolla erotu, etummainen polvi on kääntynyt sisäänpäin aiheuttaen vääntöä polveen ja tehden koko jalan voiman käytöstä hankalaa. Ja hengittäminen on hankalaa, kehossa on niin monia hankalia jännityksiä!

Ja tässä kuvassa näkyy, miten helppo nuo vaikeudet on voittaa vaikka lonkat olisivat kuinka jäykät - kapeampi asento. Silloin lonkkien liikkuvuudelta ei vaadita läheskään niin paljon, oikeat linjaukset muuttuvatkin helpoiksi ja asento kevenee huomattavasti. 

Hengityksen vaikutus

Mistä sitten tiedät teetkö jonkun asennon suurin piirtein oikein? Yksi hyvä, oikeastaan paras vihje löytyy hengityksestä. 

Jos et pysty hengittämään jossain jooga-asennossa, asento PITÄÄ muuttaa paremmaksi. 

Jännittynyt pallea estää syvän hengityksen. Kun törmää asentoon, jossa hengittäminen on vaikeaa, hae ensimmäisenä lisää tilaa hengitykselle esimerkiksi rentouttamalla pallean aluetta ja pidentämällä hienoisesti vatsaa. Silloin asento saattaa muuttua vain ihan vähän, ehkä peruutat puolen sentin verran venytyksestä ja ojennat keskivartaloon vähän lisää pituutta. 

Kun hengityksestä tulee vapaa, tulee myös asennossa olemisen kokemuksesta ja vaikutuksesta ihan erilainen. Sen sijaan, että keho ja mieli kiristyy ja kaikki tekeminen on pinnistelyä ja pakottamista, tuleekin mukaan vapautta, keveyttä, sallimista ja helppoutta. Ihanuutta!

Täytyy toki huomioida, että on olemassa sellaisiakin asentoja, joissa vatsalla ei yksinkertaisesti ole tilaa hengittää. Tällaisia asentoja ovat mm. kiertoliikkeet, joissa tuomme käden jalan ulkopuolelle, mikä rajoittaa vatsan liikettä. Näissä asennoissa etsitään hengitykselle tilaa selästä tai kyljistä vatsan sijaan, ja ne kehittävätkin tosi hyvin rintarangan liikkuvuutta. Mutta periaate näissäkin asennoissa on sama kuin kaikissa muissa - pyritään siihen, että hengitykselle jäisi mahdollisimman hyvin tilaa. Ja kun tällaisia asentoja joissa hengittäminen on hankalaa tekee säännöllisesti, loppujen lopuksi hengittämisestä tulee helpompaa, rennompaa ja syvempää ihan kaikissa asennoissa ja kaikissa tilanteissa!

Ja miksi haluat pitää hengityksen vapaana joogan aikana? 

Hengitys viestittää keholle ja hermostolle, minkälainen tilanne on päällä. Jos esimerkiksi pelästyt, koet jotain stressaavaa tai teet fyysisesti todella raskasta, pallea jännittyy ja hengitys salpautuu. Pallean jännittyminen ja hengityksen salpaantuminen on keholle aina merkki stressistä. Silloinkin, kun tehdään jotain kivaa, vapaaehtoista ja näennäisen stressitöntä, elimistö suhtautuu siihen fyysisenä stressinä ja reagoi sen mukaisesti.

Jos lihakset ja varsinkin pallean alue jännittyy jooga-asennossa, aistii keho tämän asennon stressaavana. Silloinkin, jos kyse on palauttavaksi ja rentouttavaksi tarkoitetusta asennosta! Meidän jokaisen elämä on hyvin todennäköisesti enemmän stressaavaa kuin turhan rentoa, joten jos joogakin stressaan kehoa, ei elämää saa helposti tasapainoiseksi vaan palautuminen ja lepo on aina vaan hankalaa. 

Sen sijaan, on itse asiassa mahdollista tehdä todella vaativaa ja raskastakin joogaharjoitusta niin, että hengitys on koko ajan laaja ja rauhallinen jolloin harjoituksen vaikutus on keholle rauhoittava.

Joogassa pyrkimyksenä on tasapaino ja harjoituksen vaikuttavat sekä kehoon että mieleen. 

Ylimääräisten jännitysten rentouttaminen ja rauhallisuuden tavoittelu onkin aina osa joogaharjoitusta. Kun joogaharjoitukseen etsitään kokonaisvaltaisuutta, keskitytään hengittämään rauhallisia, syviä hengitystä ja ollaan tietoisia tapahtuvista harjoitteista, tulee harjoituksesta rauhoittava niin keholle kuin mielelle. Eli jollain jumppatunnilla tehdään eri lailla - jumpataan täysillä ja ollaan sen jälkeen ihan poikki - joogatunnin jälkeen olo on rauhallinen ja virkistynyt vaikka itse tunti on saattanut olla rankkakin.

Kokeile seuraavassa joogaharjoituksessasi keskittyä erityisesti hengitykseen ja tarkkaile miten se vaikuttaa!

Ja tilaa täältä ilmainen Verkkarijooga-harjoitussarja - näillä videoilla en ohjeista hengitystä erityisen paljon, mutta nyt tämän luettuasi voit varmasti itse sen muistaa!